Auringonlasku Porkkalassa.
Jatkan siis töitä normaalisti, enkä lähde kouluun nyt syksyllä. Otin paikan kyllä vastaan, mutta päädyin luovuttamaan sen pois.
Pitkällisen mietiskelyn ja erilaisten keskustelujen lopputuloksena oli päätös jäädä töihin. Jättää opiskelut nyt ainakin syksyksi syrjään ja säästää rahaa. Pidän kokonaisen välivuooden, sano ex-pääministeri tai kuka tahansa mitä vaan.
Ajattelin ja pohdin koulutus juttuja ja tulin siihen tulokseen, että ilman motivaatioita ei pitkälle juosta.
Ei itseään voi pakottaa opiskelemaan jos ei oikeasti halua.
Lukion päähän vieminen oli suurin homma mitä tähän astisessa elämässäni olen saanut aikaan. Ja nyt kirjojen esiin kantaminen ei todellakaan ollu päälimmäisenä mielessä. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa tällä hetkellä.
En halua mennä tuhlaamaan puolta vuotta vain sen takia kouluun, että se nyt vaan kuuluu tehdä näin, se vaan kuuluu siihen kaavaan.
Juttelin ystävieni kanssa, vanhempieni, sukulaisten ja työkavereiden kanssa tästä asiasta ylipäätänsä tilanteena. Toiset uskoi koulutusputkeen, toiset itsensä tutkiskeluun ja tulevaisuuden löytämiseen. Itse vedin rajan siihen johonkin keskivälille.
Kyllä, mulla on koko loppuelämä aikaa tehdä töitä, mutta on mulla myös koko loppuelämä aikaa kouluttaa itseäni. Juuri sillä hetkellä kun tulee kaipuu kouluun ja on motivaatioita opiskella ja tehdä koulutuksen eteen töitä niin silloin aion myös sen tehdä. Nyt ei vaan ollut mun aika lähteä opiskelemaan.
Justiina
Justiina
*click*
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kiva, kun jätit kommentin! :o)