Julkkis lista

Heippahei!

Selailin eilen illalla huvikseni blogin ensimmäisiä tekstejä, ja mietiskelin vanhoja aikoja. Luin ensimmäisen tekstini ja siitä innostuneena päätinkin tehdä uuden googletuksen lukihäiriöstä ja katsoa mitä sieltä tänä päivänä mahtaakaan löytyä.
Sekalaisesti erilaisia linkkejä sinne sun tänne, mutta myös mielenkiintoinen viihde-uutinen Mtv3:n sivuilta.

Uutisessa kerrottiin julkkiksista, jotka ovat kärsineet ja heistä ,jotka edelleenkin kärsivät lukihäiriöistä. Siis heistä, jotka ovat sen julkisuudessa esiin tuoneet. Heille nostan hattua, jotka ovat kertoneet julkisesti kärsivänsä lukihäiriöstä ja sen tuomista vastoinkäymisistä.

Julkkiksia siinä oli listattu laidasta laitaan, oli kuninkaalisia, yrittäjiä, näyttelijöitä, kuin laulajiakin.
Tähän joukkoon kun lisää meidät "tavallisen elämän sankarit", niin aikamoinen joukkio siitä kertääntyy ja koko ajan ilmenee lisää oppimisvaikeuksia.
 Tässä siis elävä todiste, ettei näiden asioiden kanssa kannata jäädä painiskelemaan yksin. Pääsee huomattavasti helpommalla ja voi jopa jäädä loistavia muistojakin esimerkiksi kouluvuosista.

Tässä vielä se uutinen Mtv3:n sivuilta

I was wrong!

Uudet tuulet puhalsivat jo ennenkuin uskalsinkaan kuvitella!


Jeps, kyllä Justiina jää bloggeriin ja Elämää Lukivaikeuden kanssakin jää blogistaniaan!


Tervetuloa seuraan, pysykäähän matkassa! ;o)


J

Should I stay or should I leave?

Blogin tulevaisuus on nyt auki. En tiedä mitä tämän kanssa nyt tekisin.
Varsinaisesti aiheet ei käsittele enään niinkään lukijuttuja, vaan kaikkea muuta.
Tuntuu ettei mulla nyt ole mitään sanottavaa, kun en kouluakaan käy, eikä oikein tapahdu varsinaisesti mitään erikoista sillä saralla.
Olen nyt vähän mietteliäänä tämän kanssa, että mitä teen.

Onko kellään mitään ehdotuksia, kysymyksiä tai kommentoitavaa?

-J-

I am official out of plan, again!

Auringonlasku Porkkalassa.

Jälleen kerran olen tilanteessa, jossa minulla ei ole suunnitelmaa tulevasta, muusta kuin työpaikasta.

Jatkan siis töitä normaalisti, enkä lähde kouluun nyt syksyllä. Otin paikan kyllä vastaan, mutta päädyin luovuttamaan sen pois. 

Pitkällisen mietiskelyn ja erilaisten keskustelujen lopputuloksena oli päätös jäädä töihin. Jättää opiskelut nyt ainakin syksyksi syrjään ja säästää rahaa. Pidän kokonaisen välivuooden, sano ex-pääministeri tai kuka tahansa mitä vaan.

Ajattelin ja pohdin koulutus juttuja ja tulin siihen tulokseen, että ilman motivaatioita ei pitkälle juosta. 

Ei itseään voi pakottaa opiskelemaan jos ei oikeasti halua. 

Lukion päähän vieminen oli suurin homma mitä tähän astisessa elämässäni olen saanut aikaan. Ja nyt kirjojen esiin kantaminen ei todellakaan ollu päälimmäisenä mielessä. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa tällä hetkellä.

En halua mennä tuhlaamaan puolta vuotta vain sen takia kouluun, että se nyt vaan kuuluu tehdä näin, se vaan kuuluu siihen kaavaan. 

Juttelin ystävieni kanssa, vanhempieni, sukulaisten ja työkavereiden kanssa tästä asiasta ylipäätänsä tilanteena. Toiset uskoi koulutusputkeen, toiset itsensä tutkiskeluun ja tulevaisuuden löytämiseen. Itse vedin rajan siihen johonkin keskivälille.

Kyllä, mulla on koko loppuelämä aikaa tehdä töitä, mutta on mulla myös koko loppuelämä aikaa kouluttaa itseäni. Juuri sillä hetkellä kun tulee kaipuu kouluun ja on motivaatioita opiskella ja tehdä koulutuksen eteen töitä niin silloin aion myös sen tehdä. Nyt ei vaan ollut mun aika lähteä opiskelemaan.

Justiina

Opiskelemaan? Ei, ai miksei? Joo, ooksä nyt ihan varma? Ai et?

Jeps, kevään yhteishakuun osallistui myös tämä tyttö. Vaikkakaan ei alunperin pitänyt.

Hain niin amikseen kun myös ammattikorkeeseen. Alana siis matkailupuoli ja erityisesti palveluiden tuottaminen plus amk:ssa myös johtaminen. Niin vaan kävikin, että kutsu kävi molempiin haku luokkiin pääsykokeisiin.

Amiksiin hain Roihuvuoreen (ei pääsykoetta) ja Keudaan Järvenpäähän (pääsykoe). Amk:t Laurea Leppävaara, Lahti amk, ja pari muuta kaupunkia.

Amiksen kokeen hoidin jo huhtikuussa, ja se oli katastrofi. Ensinnäkin en ihan tainnut olla ihan tajunnu että ne on pääsykokeet ja niistä pitäisi selviytyä kunnialla jos meinasi opiskulupaikan itselleen sieltä saada. Menin siis suorittamaan koetta ajoissa paikalle ja jo astuessani luokkaan ja nähdessäni tuolit ja pöydät ja sen ruskean liitu taulun, meinasin kääntyä ympäri ja lähteä käpälämäkeen, tunnetta ei helpottanut paikanpäällä olevien opiskelioiden pelleily/kikatus/ylenpalttinen höpötys.

Olikohan tää nyt ihan mua varten?

No kirjallista osaa tekemään sitten vaan. Se nyt meni ihan kivasti, olin tehnyt sen 45 minuutissa, mistä tiesin ettei lopputulos VOI olla kauheen vahva, joten olin jo alunperin päättänyt tsempata ja satsata siihen haastatteluun, se kun on mun vahvempi puoli kuitenkin...

Haastatteluun tuli hakemaan koulukuraattori joka sitten neuvoi huoneeseen ja sanoi jatkavansa muita hommia, kun häntä ei siellä enään tarvittu.

 Selvä, ei muutakun kohti haastattelu huonetta, missä pari opettajaa yritti olla kovinkin totisia ja esittivät ihan ihme rooleja.

Kyselivät tovin kysymyksiä ja katselivat työtodistuksia ja koulutodistuksia, kunnes silmiin osui mun "työtodistus" lukihärö luennoista ja siitähän show alkoi. Koulukuraattori soitettiin ensimmäisenä paikalle, joka hänkin sitten kyseli ihan outoja kysymyksiä mihin vastasin parhaani mukaan rehellisesti.

Vastailin vartin verran tyhmempääkin tyhmempiin kysymyksiin, kuten minä vuonna sä pääsit ylä-asteelta pois ja sitä rataa. Mitähän ihmettä ne edes sillä tiedolla tekee, lukeehan se mun papereissa.

Loppujen lopuksi päädyttiin siihen, että tää johtava opettaja kertoi mulle kuinka paljon kovempaa työtä amk-koulut vaatii lukioon verrattuna, koska mä oon hakenut sinne niin oonko ihan varma että suoriudun siitä sitten. Jaa-a, eiköhän se oo mun oma asiani, jonka ihan itse päätän! Arrghhhh!

"Kyllä me toivottaisiin näkevämme sinut syksyllä täällä.", kiitos ja kuulemiin! Ja minä poistuin luokasta palautin toisen luokkaan kirjallisen kokeeni ja kirjaimellisesti juoksin ulos koulun ovista, autoon ja huokaus, tänne en tule takaisin!

Himppasen oli lämpöä jo kesäkuussa!

Amk-pääsykokeisiin kävi kutsu ja kävinkin siellä piipahtamassa kesäkuun alussa tiistai päivänä. 

Matka ei sujunutkaan ihan suunnitelmien mukaan, sillä nousin vahingossa väärästä rampista ylös joten ei muutakun seuraavaan liittymään ja ympäri ja menoks takaisin sinne ruuhkaan. Leppävaaraan Espooseen olin siis menossa.

Pääsin kuin pääsinkin ajoissa paikalle ja pääsykokeisiin oli todellakin kutsuttu aika monta muutakin nuorta pääsykokeisiin, tunnelma oli lämmin!

Ensin pääsin suorittamaan kirjallisen puolen jossa laskettiin, kirjoitettiin englanniksi essee ja vastailtiin  luetun ymmärtämis kysymyksiin. Homma oli hoidettu alta reilussa tunnissa, eikä jännitystäkään ollut yllättävää kyllä ollenkaan.

Sitten odottamaan haastattelu aikaa, joka onneksi oli samana päivänä.

 Kutsussa neuvottiin varaamaan koko päivä pääsykokeisiin, joten jännityksellä odotin tietoa, olenko kello 17 illalla haastis vuorossa vai yllättäen kello 13.

Tieto tuli ja haastis aika kello 16.30, eipä muutakin nokka kohti Selloa, kuluttamaan aikaa ja syömään lounasta.

Suuntasin ajoissa takaisin Laureaan Me Naisten, donutin ja vichy pullon kanssa, ja yllätys yllätys mun aika pitkittyi ja olinkin vuorossa vasta reilusti viiden jälkeen. Siinä vaiheessa, kun pääsin sisään huoneeseen (hikisenä, ärsyyntyneenä ja väsyneenä!) niin ei enään hirveesti innostanut.

 Haastis kaverini oli ilmeisesti päättänyt saada sen paikan, sen verran diplomaattisia vastauksia hän lateli.

Kysymyksiä tuli mm. tähän malliin: Mikä suuntautuminen olisi omin sinulle? Missä näet itsesi 10 vuoden päästä? Miksi hait tänne? Mikä sai sinut kiinnostumaan tästä koulutuksesta? Miksi olisit paras valinta opiskelijaksi tänne? Työkokemusta löytyykö?

En jäätynyt kertaakaan, vastasin kaikkeen rauhallisesti ja haastiksen loputtua:

Kiitos, hyvää kesää ja toivottavasti nähdään syksyllä.

And that´s  that.

P.S. Itse en osallistunut "erikoishakuun" (vai mikä se oli?), joka on siis samassa yhteishaussa, mutta täytyy vaan täyttää pitemmän kaavan mukaan hakulomake ja muistaakseni toimittaa lukihäiriö todistus hakutoimistoon. En oikeastaan voi kommentoida asiaa sen enempää kun kokemusta toisenlaisesta hausta ei ole, mutta se on varma, että ensi kerralla kun ammattikorkeaan haen, niin haen sillä lukihäiriö haulla!
Tosin se haku sai kyllä kuulostamaan todellakin isolta ja vakavalta asialta tuon lukihäiriön, mikä ei jälleen kerran tuota sitä tsemppaavaa ja rohkaisevaa tulosta mikä sen pitäisi olla! 

Jusseja!

Hyvää, railakasta, ihanaa, rauhallista, juuri omanlaista juhannusta lukijoille! Pysykäähän pinnalla ja pitäkää toisistanne huolta!

Ps. Justiina on täällä edelleen, pidentyneen "tauon" jälkeen! ;o)

See ya,

J

Kiitos!!

Sain mieltä lämmittävän yllätys viestin tänään avatessani sähköpostin!
Kiitos HelmiTrolli8  "You are beautiful-tunnustuksesta"!! :o)

Hommat jakuu samaan malliin iloisella mielellä! Mukavaa alkavaa viikkoa ihmiset!